Kaikille kaikkea ja itselle valtaa

Politiikkaan lähtee usein mukaan kahdenlaisia ihmisiä; toiset lähtee parantamaan maailmaa ja toiset tavoittelemaan valtaa. Kaikki varmasti tekevätkin poliittisen uran alkutaipaleilla tosiasiallisesti hyvää työtä, mutta lopulta heistä kasvaa vallantavoittelijoita ja menettävät alkuperäisen visionsa. Järjestelmässä tietysti on se ongelma, että poliittisia tavoitteita on mahdoton saada läpi ilman valtaa. Valtaan pääsee ja vallassa taas pysyy valehtelemalla silmänsä päästä. Aikanaan uskoin politiikkaan ja poliitikkoihin, kunnes tutustuin heihin läpi koko poliittisen areenan vasemmalta-oikealle. Ilmeisesti kaikki politiikassa pitkälle päässeet ihmiset ovat lukeneet Machiavellin vallankäytön käsikirjan, joka on järkyttävää luettavaa monella tapaa. Tässä yksi esimerkki miten ohjeistetaan poliitikkoja (tekstissä vallitsijasta käytetään sanaa ruhtinas, koska se on kirjoitettu 1500-luvulla):

“Jokainenhan käsittää, kuinka hyvä asia olisi, jos ruhtinas pitäisi lupauksensa ja toimisi muutenkin rehellisesti eikä petoksiin turvautuen. Kokemus on kuitenkin osoittanut, että suurtekoja ovat tehneet nimenomaan sellaiset ruhtinaat, jotka eivät juuri ole pitäneet lukua lupauksistaan. He ovat viekkaasti puhuneet toiset ympäri ja päässeet näin lopulta voitolle niistä, jotka ovat ottaneet rehellisyyden ohjenuorakseen.

…Viisas ruhtinas ei voi pitää sanaansa, eikä sitä voi häneltä vaatiakkaan, jos siitä on hänelle vahinkoa ja jos lupaukseen vieneet syyt ovat lakanneet vaikuttamasta. Jos kaikki ihmiset olisivat hyviä, tämä neuvo ei olisi paikallaan, mutta koska he ovat kelvottomia eivätkä itsekään pysy sinulle antamiesensa lupausten takana, ei sinunkaan tarvitse kunnioittaa heille antamiasi lupauksia. Ruhtinailta ei sitä paitsi ole koskaan puuttunut laillisia syitä, joilla he voisivat puolustella epäluotettavuuttaan.”

Itselleni on jotkut vakuutelleet kuinka hyvät mahdollisuudet minulla olisi päästä vaikka ministeriksi. Ministeriksi päätyminen olisi varmasti pahinta, mitä minulle voisi tapahtua. Siinä kasvaisi taustaryhmien paineet erittäin suuriksi ja hairahtuisi omasta poliittisesta visiosta lopullisesti. Samaa on tapahtunut jokaiselle poliittiselle puolueelle, jotka ovat koskaan päässeet eduskuntaan. Nytkin meillä istuu hallituksessa vasemmistopolitrukkien kavalkadi, joka kutsuu itseään porvarihallitukseksi. Tottakai he tekivät aluksi leikkauksia etuuksiin, kuten leikkasivat opiskelijoilta, jolla vakuuttivat muutamaa talousvaikuttajaa avaamaan yrityksen Suomeen, mutta välittömästi tämän jälkeen koulutukseen lyötiin lisää rahaa. Porvarihallitukseksi leimattu ministeriryhmä ottaa kuitenkin velkaa talouskasvun aikakautena. 

Viiden vuoden kuluttua tulee varmasti uusi talouskriisi Eurooppaan, jolloin Suomi joutuu ottamaan todella paljon velkaa ja menettää luottoluokituksensa. Kansalaisten veroja korotetaan saamatta juuri mitään vastineeksi. Tämäkin toimenpide on haitallista taloudelle, koska veronkorotukset laskee aina valtion verokertymää. Todelliset talouden asiantuntijat eivät koskaan päädy puolueissa johtavaan asemaan, koska totuuden puhujille ei ole yösijaa. Jokainen joka vähääkään ymmärtää taloudesta tietää, että veronkevennykset tuovat lisää rahaa valtiolle pitkällä aikajänteellä. Politiikassa kuitenkin haetaan pikavoittoja, joka onnistuu vain vasemmistolaisella tempperamentilla, jossa luvataan kaikille kaikkea ja lopulta ei tehdä mitään.

Keskustalle ja demareille on tärkeää saada aikaan maakuntamalli, joka on viimeinen hätähuuto ennen lopullista kuolemaa. Malli on tietysti verhottu osaksi sote-uudistusta, jolla saadaan perusteltua keskusta-puolueen vallan tavoittelu. Sote-uudistus tietysti tarvitaan, koska nykyinen järjestelmä ei toimi lainkaan, mutta se voitaisiin tietysti toteuttaa nykyisten sairaanhoitopiirien puitteissa. Keskusta ja vasemmistopuolueet ovat nostaneet valinnanvapauden suureen keskusteluun mukamas jonkinlaisena ongelmana, jotta kukaan ei kävisi keskustelua heidän vallanhimostaan. 

Suomen tulevaisuus näyttää kaikkea muuta, kuin ruusuiselta. Vallankäytön opit kannustaa seuraamaan edeltäjiään, jolloin päästään tilanteeseen ettei maastamme tule minkäänlaista edelläkävijää, vaan olemme menneiden vuosituhansien vankeja. Tulevaisuudessakin poliittiset toimijat tulee lupamaan kaikkea ilmaista jolla perustelevat nousevia veroja ja lopulta he jakavat ihmisiltä ryöstämänsä rahat itselleen ja omille etupiireilleen. Ainut ratkaiseva tekijä olisi äänestää nuoria ja uusia vaikuttajia, joilla on vielä palava halu parantaa maailmaa, eivätkä ole poliittisen korruption ja vasemmistolaisen ideologian vankeja.