Oikeat pakolaiset suurimpia häviäjiä

Tämän hetkinen Suomi elää siinä tilanteessa, että se on kytkenyt normalin maahanmuuton ja pakolaisuuden yhteen kotouttamisohjelmaan. Maahanmuutto on 80-luvun lopulta lähtien ollut enemmän pakolaisten vastaanottoa. Myöhemmin on tullut 2000-luvun puolella muistakin syistä ( työ, koulutus jne. yllykkeet) tulleita maahanmuuttajia, joista venäläiset ovat suurin ryhmittymä. Ongelma on se, ettyä pakolaisten osalta tulisi olla oma ohjelma ja näiden muiden maahanmuuttajien osalta oma SIIRTOLAISOHJELMA. On mielestäni hyvin absurdia toimintaa, että luku- ja kirjoitustaidottomat tai heihin verrattavat pakolaiset ovat samassa kotouttamisputkiohjelmassa työvoimahallinnon alaisessa toiminnassa kuin suhteellisen hyvin koulutetut jopa eurooppalaistaustaiset maahanmuuttajat. Tehokkuuden lisäämiseksi tulisi olla eri ohjelmat ja hyväksyä maahanmuuton moninaisuus eikä pyrkiä lyömään heitä samaan kategoriaan.

Pakolaisten vastaanotossa tulisi kiinnittää huomio turvapaikanhakijoiden vastaanoton purkamiseen. Liian paljon tulee vastaanottokeskuksiin Irakista ja Somaliasta pakolaisasemaa hakemaan henkilöitä, jotka eivät tule saamaan tätä asemaa vaan oleskeluluvan muulla mm. mukamas muun suojelun tarpeen vuoksi. Ja tässä tapauksessa lupa on heti 4 vuotta. Vastaanottokeskukset ovat pullollaan näitä hakijoita, eivätkä edes mahdu sinne. Muun muassa Helsingissä 700 hakijaa asuu ”yksityismajoituksessa” kaverien tai muiden vastaavien luona eli täysin hallitsemattomassa tilanteessa alkaa nämä veikot olemaan. Tässä on selvä riski, että harmaa talous ja muu rikollisuus kasvaa kontrollin puuttuessa kokonaan. Laissa on sellaisia ongelmia, että turvapaikanhakija voi esittää vaikka minkälaisen lööperi tarinan kotimaastaan jossakin vuoristokylässä tapahtuneesta vainosta. Tämän jälkeen maahanmuuttoviraston tulisi todistaa puheet erheelliseksi, joka on käytännössä mahdotonta. Sana sanaa vastaan oikeus katsoo aina viranomaisen päätöksen vastaisesti. Eli tämän turvapaikanhaun ja lain uudelleen avaaminen tulisi ottaa esille ja ehdottomasti lisätä pykälä, että mikäli odotusaikana syyllistyy vielä Suomessa rikoksiin, ihan sama minkälaisiin, tulee palautuspäätöksen olla selviö.

Edellä mainittuun liittyy vielä Dublin-sopimuksen noudattaminen ja tämänkin pykälän uudelleen sorvaaminen kansainvälisesti. Ongelmaksi on noussut, että Suomeen pyritään nykyisin turvapaikanhaun kautta, kun henkilöt voisivat hakeutua ensisijaisesti työnhakijoiksi ja jos sitä ei löydy 3-6 kk sisällä niin silloin ulos maasta. Oikeat pakolaiset kärsivät nykyjärjestelmästä.